Olin jotai öbaut 7 vee, ku hevoskärpänen puri mua ja tais purra iha saakelin lujaa, kun edelleen nään melkee viikottain unia hevosista. Todennäkösesti jollai unientulkitsijalla vois olla täst joku Freudilainen näkemys, mut mä epäilen et kyse on iha vaan siitä, että mulla on hirvee ikävä hevosten pariin.
Mä suorastaan asuin tallilla koko lapsuuteni. Yläasteella olin just se luokan ainoo hevosmuija, jolle kundit huuteli että "paska haisee" ja "iiiihahahaaa!". Viel enemmän mulle kyl huudeltii mun olemattomista ketunnokkatisseistä: "Varokaa lauta tulee! Varokaa älkää vahingos koskeko toho ku siit lähtee tikkuja!" Ei laaksoa ei kukkulaa, vaan kaksi pientä rusinaa... No hard feelings, mul oli terävä kieli jo sillon ja olin myös kohtuullisen kovapäinen eikä juurikaa kiinnostanu vittuilu noista tulevaisuuden kärpäslätkistä.
Teini-iässä kävin koulu- ja estevalmennuksessa, kisasin ja mulla oli hoidettavana pari estehevosta, joiden kanssa tuli kierreltyä ristiin rastiin Suomea. Hevosharrastus oli mulle kuitenkin paljon muutakin, ku vaan hevosia. Talliporukalla vedettiin ne ekat röökit ja kännit. Kisamatkoilla dokattiin salaa ja todettiin, että samaa teki myös Suomen huippuratsastajat tosin vähemmän salaa. Kuljetusautojen välissä todistettiin monta darraoksua ja salaista kähmintää hevosenomistajan ja hevosenhoitajan välillä. Niin, ratsastuskouluthan on täynnä pikkulikkoja, mutta kilpatasolla poikia on jo enemmän ja huippuratsastajista enemmistö onkin sitten miehiä. Do the math, kuinka monta teinipillua on yhtä miesratsastajaa kohden? Okei, tää oli sitten hyvin kärjistettyä, mutta tulihan sitä kuultua kaikennäkösiä huhuja sillon aikanaan...
Lopetin ratsastuksen aktiiviharrastuksen 19-vuotiaana, mikä harmittaa vietävästi nykyään. Haluisin iha törkeen paljon aloittaa uudestaan, mut kyl toi 35e/tunti on melko suolanen hinta... Tallilla mieli lepää, on nii rentoutunu fiilis ja hymy naamalla ku tulee takas himaan. Paskan lappaminen kottikärryyn ja lantalaan kärrääminen on just hyvää vastapainoo duunissa niuhottaville kyrpänaama-asiakkaille ja pari vuotta rästissä olleille pilipali-koulutehtäville.
Tänään pääsin mun frendin Sannan messiin Kilpatallille apulaiseks, kun sen piti käydä vähä ulkoiluttaan paria hummaa.
Kilpatallilla on niitä hienoja kopukoita. Niitä, joille ostetaan swarovskin kristallein somistettuja turparemmejä ja joiden karsinavuokra maksaa enemmän, ku sun kämppäs vuokra kuussa.
Mestahan sijaitsee Ruskeasuolla, siinä keskuspuiston holleilla ja allekirjottanu oli aivan intona, kun pääs tarpomaan metsän keskelle. Siis ihan niinku sinne ei vois lähtee lenkille ilman hevosiakin... Vähä läskiks menny toi liikunta.
Mä suorastaan asuin tallilla koko lapsuuteni. Yläasteella olin just se luokan ainoo hevosmuija, jolle kundit huuteli että "paska haisee" ja "iiiihahahaaa!". Viel enemmän mulle kyl huudeltii mun olemattomista ketunnokkatisseistä: "Varokaa lauta tulee! Varokaa älkää vahingos koskeko toho ku siit lähtee tikkuja!" Ei laaksoa ei kukkulaa, vaan kaksi pientä rusinaa... No hard feelings, mul oli terävä kieli jo sillon ja olin myös kohtuullisen kovapäinen eikä juurikaa kiinnostanu vittuilu noista tulevaisuuden kärpäslätkistä.
Teini-iässä kävin koulu- ja estevalmennuksessa, kisasin ja mulla oli hoidettavana pari estehevosta, joiden kanssa tuli kierreltyä ristiin rastiin Suomea. Hevosharrastus oli mulle kuitenkin paljon muutakin, ku vaan hevosia. Talliporukalla vedettiin ne ekat röökit ja kännit. Kisamatkoilla dokattiin salaa ja todettiin, että samaa teki myös Suomen huippuratsastajat tosin vähemmän salaa. Kuljetusautojen välissä todistettiin monta darraoksua ja salaista kähmintää hevosenomistajan ja hevosenhoitajan välillä. Niin, ratsastuskouluthan on täynnä pikkulikkoja, mutta kilpatasolla poikia on jo enemmän ja huippuratsastajista enemmistö onkin sitten miehiä. Do the math, kuinka monta teinipillua on yhtä miesratsastajaa kohden? Okei, tää oli sitten hyvin kärjistettyä, mutta tulihan sitä kuultua kaikennäkösiä huhuja sillon aikanaan...
Lopetin ratsastuksen aktiiviharrastuksen 19-vuotiaana, mikä harmittaa vietävästi nykyään. Haluisin iha törkeen paljon aloittaa uudestaan, mut kyl toi 35e/tunti on melko suolanen hinta... Tallilla mieli lepää, on nii rentoutunu fiilis ja hymy naamalla ku tulee takas himaan. Paskan lappaminen kottikärryyn ja lantalaan kärrääminen on just hyvää vastapainoo duunissa niuhottaville kyrpänaama-asiakkaille ja pari vuotta rästissä olleille pilipali-koulutehtäville.
Tänään pääsin mun frendin Sannan messiin Kilpatallille apulaiseks, kun sen piti käydä vähä ulkoiluttaan paria hummaa.
Kilpatallilla on niitä hienoja kopukoita. Niitä, joille ostetaan swarovskin kristallein somistettuja turparemmejä ja joiden karsinavuokra maksaa enemmän, ku sun kämppäs vuokra kuussa.
Mestahan sijaitsee Ruskeasuolla, siinä keskuspuiston holleilla ja allekirjottanu oli aivan intona, kun pääs tarpomaan metsän keskelle. Siis ihan niinku sinne ei vois lähtee lenkille ilman hevosiakin... Vähä läskiks menny toi liikunta.
Eikä haitannu ees toi nilkkoihin asti oleva kura, ku mul oli mun punaset kumpparit jalassa!
Sanna, ota mut messiin toistekin?
Terveisin: heppagirl 4eva
PS. Oisko kellää mulle hoitsuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti